SISÄLTÖ

Kirjassa kerrotaan aluksi ryijyn juurista, jotka lienevät muinaisessa Mesopotamiassa. Välimereltä nukitettujen tekstiilien kudontataito levisi viikinkin mukana pohjolaan. Varhaisin kuva ryijyksi oletetusta tekstilistä on peräisin vuodelta 1066. Aluksi ryijy oli lähinnä peite, joka oli erityisen hyvä merimatkoilla, sillä se lämmitti myös kosteana eikä merivesi pilannut sitä. Peitekäyttö oli yleistä myös maalla sängyssä. Ensimmäinen kirjallinen maininta ryijystä on Vadstenan luostarista vuodelta 1420. Ryijy kuului myös sotilaiden varustukseen. Ilmeisesti suomalaisissa ryijyissä oli jotakin erityistä, koska kuningas Kustaa Vaasa tehosti ryijyjen kudontaa nimenomaan Suomessa.

Aluksi ryijyt olivat koristelemattomia peitteitä, mutta hovin ja varakkaiden kotien ryijyjä alettiin pian koristella, aluksi kirjomalla. Nukuttaessa ryijy pidettiin nukkapuoli alaspäin eikä alapuolta tavallisesti koristeltu, jäihän se näkymättömiin. Vähitellen alettiin nukkia solmia myös päällispuolelle, jolloin ryijystä tuli lämpimämpi. Samalla näkyvissä olevaa päällispuolta alettiin nukittaa värillisillä langoilla koristeelliseksi. Koristelu oli alussa geometrista, mutta pian siihen liitettiin erilaisia kuvioita, vaikkapa onnea ja suojaa tuovia taikamerkkejä. Tämä tuli erityisesti tavaksi, kun ryijyjä alettiin käyttää vihkitilaisuudessa ja sen jälkeen koristeellisena peittona vuoteessa. Ryijystä tuli komeilutekstiili, jota vieraat ihailivat.

1700-luvun loppupuoli ja 1800-luvun alkupuoli oli kansanomaisen ryijyn loistokautta, ja eri alueille kehittyi omat ryijytyyppinsä, joita kutojat siten muuntelivat. Säätyläisillä taas oli omat tyyppinsä. Vähitellen vanutäkki syrjäytti ryijyn peitteenä, ja ryijyjä alettiin käyttää vain päiväpeitteenä tai mattona. Toisaalta lämmittävää ryijyä tarvittiin reessä. Kun teolliset värit tulivat käyttöön ja ulkomaisia tekstiilimalleja alettiin soveltaa ryijyjen tekemiseen, ryijyjen luonne muuttui ja niistä tuli koristeellisia seinällä pidettäviä tekstiilejä. Jo 1876 perustettu Suomen Käsityön Ystävät alkoi kuittenkin tallentaa kansanomaisia ryijymalleja.

Jugend-kautena ryijylle tuli uusi tehtävä korkeaselkäisen penkkisohvan peitteenä, mutta käyttö ei ollut kovin yleistä. 1900-luvun alussa taiteilijat ja arkkitehditkin alkoivat suunnitella ryijyjä, ensimmäisenä Akseli Gallen-Kallela. Kansanomaisten ryijyjen arvo kuitenkin tunnustettiin ja Taidegalleria Hörhammerin vuonna 1918 järjestämä näyttely herätti suurta mielenkiintoa. Vielä merkityksellisempi oli U.T. Sireliuksen uraauurtava kirja Suomen ryijyt, joka ilmestyi 1924. Se synnytti valtavan ryijyinnostuksen.

Innostuksen seurauksena alettiin 1920-luvulla valmistaa kopioita kansanomaisista ryijyistä. Myös taiteilijat alkoivat suunnitella omia ryijymallejaan, jotka vastasivat ajan tyylisuuntaa. Kun ryijyjen koko pieneni ja niitä ruvettiin valmistamaan ompelemalla valmiille pohjakankaalle, ryijystä tuli joka kodin kaunistus. Malleja suunnittelivat sekä taiteilijat että maallikot. Ryijyn sopeutumiskyvystä hyvänä esimerkkinä ovat ns. puoliryijyt. Kun lama-aikana villasta oli pulaa, käytettiin nukkia vain tärkeimpien koristekuvioiden tekemiseen, pohjakude saattoi olla vaikkapa räsyistä tehty.

1940-luvulla suomalainen taideryijy alkoi voimakkaasti kehittyä ja saavuttaa mainetta ulkomaillakin. Ryijyt herättivät huomiota sekä pohjoismaisissa näyttelyissä että kauempanakin. Ryijyn luonne muuttui, ja siitä tuli lähinnä abstraktiin maalaukseen verrattava seinätekstiili. 1950-luvulla suomalaiset ryijytaiteilijat saivat palkintoja kansainvälisissä tapahtumissa, mm. kaikissa Milanon triennaleissa. Ryijymattoja alettiin myös valmistaa teollisesti, jotta voitiin tyydyttää kovaa ulkomaista kysyntää.

Paljon ryijyjä on valmistettu uniikkeina taidetekstiileinä, usein julkisiin tiloihin, mutta viime aikoina erityisesti pienempiä ryijymalleja on tehty tai hankittu myös koteihin tuomaan lämmintä tunnelmaa ja pehmeyttä.

Touko Issakainen:
Rosanvärinen ryijy, yksityiskohta
Suunnitteluvuosi 2006
Taiteilijan itsensä kutoma
117 x 74 cm

Impi Sotavalta:
Metsämies, yksityiskohta
Suunnitteluvuosi 1926
172 x 137 cm